maanantai 27. joulukuuta 2010

Rauhallista joulua!

Minun jouluni on tänään ja jatkuu huomiseen. Talvipäivänseisaus ja sen kanssa kohdakkain osunut täysikuu sekä tänään aamusta ollut kuunpimennys tuntuvat luissa ja ytimissä. Nyt todella pimeän aika päättyy ja valo alkaa taas kasvaa.

Minun jouluntarinani kulkee niin, että Samhainina jätimme hyvästit Jumalalle, joka kuoli. Talvipäivän seisauksen yön Äiti Yö synnyttää Valon Lasta, uutta aamua maailmaan. Me pidämme tulta yllä läpi yön, joskus valvomme Hänen kanssaan yhdessä laavulla tai metsässä, toisinaan kotona. Kerromme yön pimeän ja nuotion hehkun välissä omia tarinoitamme synnytyksestä - siitä, minkälaista toivoa, minkälaista uutta maailmaa haluamme luoda. Kutsumme Yön Äidin kehäämme kuiskataksemme hänelle rakastavimmat toiveemme, kauneimmat haaveemme, jotta Hän tietäisi synnyttävänsä valoa maailmaan, jolla on toivoa. Olemme väliin riehakkaita, laulamme ja tanssimme. Olemme väliin vakavia, katselemme toistemme kasvoja, joita sama syntyvän toivon ihme valaisee. Ja kun aamulla aurinko nousee, tiedämme uuden toivon, riemun ja haasteiden vuoden alkaneen.

Olisi kauhean trendikästä olla kyyninen joulun suhteen. Minä en osaa. Jokainen meistä tulkoon onnelliseksi tavallaan ja omia perinteitään kunnioittaen ja seuraten. Joulun cola-pukkien, kulutuksen ja riehakkuuden alla tuntuu olevan yhteinen ihmetys siitä, kuinka vuoden pimein aika katkeaa, muuttaa kulkuaan. Kuinka talven keskellä sittenkin on enemmän valoa ja lämpöä, kuin uskalsimme toivoa. Ja vaikken tarvitse yhtään tavaraa enempää, tarvitsen jokaista lämmintä ajatusta, jaettua katsetta, kädenojennusta ja halausta kuin kasvit aurinkoa.

Enemmän kuin taistelua siitä, mikä on todellinen, perinteinen ja oikea tapa viettää joulua, tarvitsemme lempeyden lämpöä, jolla hyväksyä, jakaa ja kunnioittaa toinen toistemme tapoja. Kun tänä iltana sytytän kristityiltä lähimmäisiltäni saadut ulkotulet valaisemaan Äiti Yön juhlaa, tiedän, että uusi Valon Lapsi syntyy maailmaan, jossa on arvaaton määrä toivoa, rakkautta ja hyväksyntää, etenkin juuri siellä, mistä sitä vähiten osaa etsiä.

Rauhallista joulunaikaa kaikille!

1 kommentti:

  1. Ystävättäreni puhuu myös välillä Samhainista. Minä pidän suomen sanasta 'joulu', koska se on suora johdos sanasta joka ruotsissa kirjoitetaan 'jul', englannissa 'yule'. Se ei viittaa suoraan kristilliseen jouluun, vaan lähtökohtaisesti pakanalliseen talvipäivänseisauksen jälkeiseen juhlaan. Kristillisessäkin jouluperinteessä on omat kauniit puolensa, siitä riippumatta ettei talvipäivänseisauksen jälkeisellä ajankohdalla ole mitään tekemistä kristinuskon perustajan kanssa.

    Kyynisyyttä ei todellakaan tarvita. Se on äärimmäiseksi haitaksi myös yhteiskunnallisessa taistelussa.

    VastaaPoista

Jätä kommenttisi! Pahoittelen sanavahvistusta, se ei olisi käytössä, elleivät nämä kommentointitilat olisi roskamagneetteja ilman sitä.

Huomaathan kuitenkin, että seuraan kommentteja. Sana on vapaa, mutta herjaavat ja Suomen lain vastaiset kommentit poistan armotta. Kirjoitathan siis asiasta asiallisesti asiaa.