maanantai 25. tammikuuta 2010

Kenen demokratia?

"Elämme aikaa, jolloin demokratia on ylivoimainen valtiomuoto. Likipitäen kaikki maailman maat Kiinan kansantasavallasta Kongon demokraattiseen kansantasavaltaan arvostavat demokratian ainakin retorisesti hyvin korkealle - usein kansan valtuutusta vallanpitäjille halutaan pitää esillä jopa maan nimeä myöten. Myös YK:n virallisissa julistuksissa pidetään demokraattista hallintoa parhaana vaihtoehtona." kirjoittaa Mikko Yrjönsuuri kirjassaan Roistovaltion raunioilla. (2003)

Demokratiahan voi siis hyvin, paremmin kuin koskaan ateenalaisen syntynsä jälkeen. Miksi maailma sitten tuntuu voivan äärettömän huonosti? Jos valta on kansan käsissä, kuten näyttäisi, miksi poliittiset päätökset eivät tunnu noudattavan kansan enemmistön mielipidettä asiasta? Ja miksi etääntyminen politiikasta on niin voimakasta?

Eräs Jyväskylän kaupungin valtuutettu totesi adressia luovuttamaan tulleelle ystävälleni: "Ei näillä adresseilla ole mitään väliä, näitä tulee niin paljon, ettei kukaan enää viitsi edes lukea niitä. Jos haluatte vaikuttaa asioihin, olisitte äänestäneet toisin!" Minun korviini tämä ei kuulosta erityisen demokraattiselta. Eikö kansaa edustavilla ihmisillä olekaan velvollisuutta kuunnella kansalaisiaan vaalien välissä? Minne meni "puolue, jolla on korvat" vai onko todella niin, että kuuleminen on kyky, mutta kuunteleminen taito ja kykypuolue ei taitoja erityisesti viitsi harjoitella. Harjoitteluhan on lahjattomien hommaa.

Demokraattinen elitismi - vallan sijoittaminen vain harvojen, valittujen edustajien käsiin, on demokratiaa enää sen etäisimmässä muodossa. Jos todella esitetään vakavissaan, että parhaisiin tuloksiin päästään, kun vaaleilla valitut edustajat päättävät asioista eivätkä kansalaiset sekaannu päätöksentekoon kuin äänestäjän roolissa, eivätkä mielellään sitenkään, voidaan kysyä minne todellinen määräysoikeus on paennut. Kuuluuko se todella kansalaisten mielipidettä halveksiville edustajille, vai olisiko syytä palauttaa valta takaisin kansalle?

Elitistinen demokratia on demokratian irvikuva - se on valheineen niin kaukana demokratiasta, että sitä ylläpidetään lähinnä kulissina, jossa ihminen kuvittelee voivansa vaikuttaa, mutta todellinen valta on kätkettyä. Jos tunnustettaisiin hallintamalliksi puhdas elitismi - valta kuuluisi pelkästään "asiantuntijoille" ja ammattipoliitikoille - ihmiset nousisivat kapinaan. Näennäisdemokratiassa illuusio vaikutusmahdollisuudesta pitää ihmiset riittävän tyytyväisinä, ettei kukaan suutu.

Jotta demokratiasta voisi tulla todellinen, elävä ja kansalaisiaan kunnioittava hallintatapa, sen on muututtava elitistisestä leikistä todelliseksi, osallistuvaksi ja kuuntelevaksi järjestelmäksi. Suoran demokratian määrää lisäämällä, uusia vaikutusmahdollisuuksia rakentamalla, hyväksymällä adressit toimintaan velvoittaviksi aloitteiksi raikastettaisiin vanhaa järjestelmää ja tehtäisiin tilaa radikaaleille muutoksille. Alas elitismin henki! Valta kansalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä kommenttisi! Pahoittelen sanavahvistusta, se ei olisi käytössä, elleivät nämä kommentointitilat olisi roskamagneetteja ilman sitä.

Huomaathan kuitenkin, että seuraan kommentteja. Sana on vapaa, mutta herjaavat ja Suomen lain vastaiset kommentit poistan armotta. Kirjoitathan siis asiasta asiallisesti asiaa.