lauantai 6. kesäkuuta 2009

Hermana Cristinan kaivo

Eli viimeisin EU-aiheinen julkinen esiintyminen ja kannanotto globalisaatioon

Hermana Cristina on pieni nainen ja joka päivä hänen on nostettava vettä perheelleen syvästä kaivosta. Väkipyörä on jäykkä ja ämpäri raskas ja vaikka hän odottaa kuudetta lastaan, hän ei valita. Hän tuntee olevansa onnekas, sillä hänen ei tarvitse nousta ennen aurinkoa ja kävellä pitkin uutta moottoritietä vettä etsien kuten monet naiset tekevät. Ja vaikka hänen ja hänen perheensä omaisuus mahtuisi muutamaan ostoskassiin, hänellä on koti - vaikkakin kaukana siitä kaupungista, jossa hän syntyi ja missä hänen perheensä ja ystävänsä asuvat. Hän ja hänen perheensä ovat pakolaisia, he jättivät kotinsa sodan aikana. Sodan, jota käytiin niitä vastaan, jotka eivät enää voineet sietää toivottomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta ja kapinoivat rikkaita ja voimakkaita vastaan. Mutta vallankumous, kuten niin monet asiat, päättyi epätäydellisesti ja kaikki veri, kipu ja uhraukset toivat vain osittaisen voiton kuolemanjoukkoja ja suuryritysten tukemia sotavoimia vastaan.

Hermana Cristina ei koskaan oppinut lukemaan ja vaikka hän on väsynyt ja kulunut lukuisten raskauksien jälkeen, ei hänen elämässään ole muuta kauneutta, jolla täyttää kotia. Hän ei asu kaukanakaan suuresta tiestä, jolla hänen kaltaisensa naiset vaeltavat päivittäin tomussa vettä etsien. Tien rahoittivat sellaiset yritysmaailman etujoukot, joiden nimiä Hermana Cristina ei tunne. Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto - uusliberalismin instituutiot, jotka lainasivat rahaa jollekin hallituksen inkarnaatiolle, jota Hermana Cristina ei koskaan äänestänyt, yksityisissä neuvotteluissa, joita kansalaiset eivät koskaan hyväksyneet, rakentaakseen teitä, joita täplittävät huoltoasemat ja kaupat loistavan puhtaina ja hohtavina. Kuin palatsit ne kohoavat, täynnä lasisia pikaruokahyllyjä, joista varakkaasta pohjoisesta saapuvat vierailijat voivat löytää tuttuja tuotemerkkejä, Kellog's-muroja, Mars-patukoita.

Hermana Cristina ruokkii perheensä tortilloilla ja pavuilla. Hän pitää itseään onnekkaana, sillä niin moni on nälkäinen. He ovat nälässä, sillä - vaikkei Hermana Cristina sitä tiedäkään - hänen maansa on maksettava korkoa niistä lainoista, joilla rakennutettiin suuri tie, kauniit huoltoasemat ja kaupat täynnä merkkituotteita, joihin hänellä ei koskaan tule olemaan varaa. Hänen hallituksena, jota hän ei tosin koskaan valinnut, on kannustettava viljelijöitään tuottamaan ruokaa, jota myydään rikkaisiin maihin ja sen on hyväksyttävä samojen yritysten maquiladoras-tehtaiden rakentaminen. Tehtaiden, joissa hänen lapsensa ennen pitkää työskentelevät ja tuottavat farkkuja, kännyköitä ja tietokoneita, joihin heillä ei koskaan ole varaa neljän dollarin päiväpalkallaan. Vaikka Hermana Cristinalla on itsellään neljä tytärtä, hänen tyttärillään ei välttämättä ole lapsia lainkaan, sillä maquiladoras-tehtaiden päästöt ovat myrkkyjä, jotka syövyttävät munasarjat ja kohdut. Hallitus, jota Hermana Cristina ei koskaan äänestänyt, hyväksyy tämän houkuttaakseen suuryhtiöitä kuitatakseen velkansa Maailmanpankille. Hermana Cristina ei koskaan pääse äänestämään, vaikka juuri se voisi turvata hänen tytärtensä terveyden. Hermana Cristina ei juuri siksi koskaan pääse äänestämään.

Hänen poikansa unelmoivat rikkaista maista pohjoisessa tai suuren tien seuraamisesta Guatemalan läpi Meksikoon. Mikäli he onnistuvat, he eräänä päivänä seisovat kadunkulmassa nälkäisinä ja epätoivoisina sumuisena aamuna, toivoen työtä. Jos he onnistuvat yli odotusten, he saattavat päästä työläisiksi ja ajaa töihin läpi katujen, joiden liikennevaloja kansoittavat kerjäläiset, jotka ovat vielä Hermana Cristinaa köyhempiä, sillä heillä ei ole koteja lainkaan. Tämä mies on murtunut jo kauan aikaa sitten, sillä hänet lähetettiin oikeudettomaan sotaan suojelemaan suuryritysten etuja. Tuo nainen on juuri päässyt vankilasta; hän menetti lapsensa jouduttuaan epätoivoissaan huumekoukkuun, jolla hän yritti lääkitä epätoivoaan. Tällä naisella on AIDS, eikä rahaa edes huoneeseen yöksi saati lääkkeisiin. Tuolla miehellä on toivoa silmissään ja hän hymyilee, mutta hänelläkään ei ole työtä, sillä tehdas, jossa hän työskenteli, muutti El Salvadoriin, missä ihmiset tekevät töitä neljällä dollarilla päivässä.

Katua reunustavat kiiltelevät kauppojen näyteikkunat tarjoillen farkkuja, tietokoneita ja kännyköitä. Sihteerikkö lusikoi sokeria kahviinsa ja pitää itseään onnekkaana, sillä hänellä yhä on työ. Puolet hänen yksiköstään irtisanottiin, kun suurempi yritys osti yrityksen, jossa hän työskentelee. Hänen palkkansa hädin tuskin kattaa lastenhoitomaksut, lainojen lyhennykset ja hänen asuntonsa vuokran. Ja vuokra, se on korkealla, koska pankit ovat rohkaisseet sijoittamista keskustan kiinteistöihin - niin moni haluaa asua kaupungissa, jossa suuryrityksillä on pääkonttorinsa. Hän ei vielä tiedä, että hänellä on syöpä, joka on peräisin kemiallisista jäämistä ruoasta, jota hän syö. Samanlainen syöpä, kuin niillä, jotka tekivät raskaan matkan suurta tietä ja nyt keräävät sadon ja levittävät kemialliset lannoitusaineet, joita pankit velvoittavat viljelijöitä käyttämään. Sillä kyllähän pankki toki haluaa tukea kemianteollisuutta, onhan pankki antanut sille suuret lainat. Eikä hän vielä osaa kuvitella, että hän pian menettää työnsä, koska on liian sairas suoriutuakseen ja menettää sairausvakuutuksensa, koska ei ole enää töissä. Eikä vapauden nimissä hänen hallituksena ole velvollinen hänen terveydenhuollostaan huolehtimaan. Eikä hän näin ollen elä riittävän pitkään nähdäkseen oman tyttärensä aikuistuvan. Eikä hän tiedä, että samat kemialliset jäämät, jotka saastuttivat hänen rintansa, imeytyvät hitaasti mutta varmasti myös kohti Cristinan kaivoa.

Näettekö yhteyden? Maailma, joka toimii rahan arvoilla, rahan ja suuryritysten ehdoilla, saastuttaa, pilaa ja tuhoaa vääjäämättä jokaisen siinä elävän ihmisen. Pelkät suojelulait eivät riitä - on vaadittava vallankumousta!

Kuvitelkaa hetken ajan maailma, jossa kaikkien talouselämän vaikuttajien suurin päämäärä olisi pitää Hermana Cristinan kaivo puhtaana ja vapauttaa hänet veden nostamisen raskaasta tehtävästä ja tehdä se tavalla, josta on eniten hyötyä hänelle, hänen lapsilleen ja hänen lapsen lapsilleen. Joten sen sijaan, että Maailmanpankki tarjoaisi hänen hallitukselleen rahaa valtaisaa patohanketta varten, joka tuhoaisi paikallisten pienviljelijöiden viljelmät, Hermana Cristinalle tarjottaisiin sähköpumppu ja aurinkopaneeli. Ja jotta hänen poikiensa työllistyminen olisi taattu, sähköpumppuja ja aurinkopaneeleita alettaisiin valmistaa paikallisesti, maan omien asukkaiden tarpeisiin. Ja ihmiset opetettaisiin itse rakentamaan, asentamaan ja huoltamaan näitä välineitä. Ja huolehdittaisiin, että jokaiselle heistä maksetaan riittävästi palkkaa, että heillä on varaa papuihin ja tortilloihin, hedelmiin, vaatteisiin ja turvattuun elämään. Niin Hermana Cristinan kaivon vedellä voisi kasvattaa puutarhan, jolla ruokitaan perheen lapset, joista kasvaa terveitä, iloisia ja innokkaita oppimaan.

Ja jotta kaivon puhtaus voitaisiin turvata, maquiladoras-tehtaat suljetaan ja suuret plantaasit kansallistetaan. Ihmiset viljelevät pieniä palstoja, joilla lainnoitusta ja myrkytystä vaativien monokulttuurien sijaan kasvatetaan runsasta lajimäärä rinnakkain - ei ulkomaille vietäväksi, vaan jotta perheet saavat syödäkseen ja voivat myydä pienet ylijäämänsä niille, jotka valmistavat ja asentavat aurinkopaneeleita.

Jos kuvittelemme maailman, jossa Hermana Cristinan kaivon puhtaus on tärkein asia kaikille päättäjille ja jokaiselle vallan instituutiolle, näemme puhtaamman ja turvallisemman maailman. Näemme maailman, jossa ihmiset voivat liikkua epätoivon sijaan uteliaisuudesta. Näemme maailman, jossa on rauhaa ja tasa-arvoa. Näemme hyvinvoivan maailman ja onnellisen ihmiskunnan.

Juuri sinulla, joka luet tätä tällä hetkellä, on mahdollisuus huolehtia Hermana Cristinasta ja hänen lapsistaan ja etenkin hänen kaivostaan. EU on Maailmanpankin, Maailmankauppajärjestön ja Kansainvälisen valuuttarahaston koira, joka toteuttaa uusliberaalia talouspolitiikkaa, kovien arvojen ja rahan politiikkaa. Nimenomaan EU rakentaa maailmaa, jossa köyhiltä viedään kaikki, toivoa myöten, tehtaat siirretään kehittyviin maihin "turvaan" ympäristöä ja ihmisiä suojaavilta laeilta ja koko palvelurakennetta yksityistetään sisämarkkinoiden syventämisen nimissä.

Tee Hermana Cristinalle, itsellesi ja maailmalle palvelus. Älä vaikene! Käytä ääntäsi nyt! Another world is possible! Sí, se puede! Hermanan kaivon ja turvallisen, tasa-arvoisen maailman puolesta taistelee myös allekirjoittanut numerolla 63.

(Starhawkin alkuperäisestä tekstistä soveltaen käännetty. Kävelykadulla Jyväskylässä 6.6. puhuttu.)